Posti toi viikolla paketin, jonka sisältä paljastui aikaisemmin syksyllä tilaamani joulukirja. Mustikkamäen Tiina ja Metsäpirtin Katja ovat kirjoittaneet tunnelmallisen jouluteoksen Tervetuloa joulu. Kirjassa esitellään kolme ihanaa joulukotia, annetaan sisustusvinkkejä ja kannustetaan muokkaamaan vanhasta uutta.
Selasin kirjan läpi heti sen tultua, mutta jätin tarkemman tutkailun paremmalle ajalle.
Kirjan parasta antia ovat mielestäni sen kauniit kuvat.
Nyt on hyvä hetki tutustua kirjaan tarkemmin, tietenkin syksyn ensimmäisen glogi-mukillisen kera.
Tänään raivasin pois viimeisetkin aavistukset kesästä. Parvekkeen kuihtuneet kesäkukat saivat tehdä tilaa syksylle. Kuinka autiolta parveke näyttääkään ilman kukkaloistoa! Onneksi muutama lyhty kuitenkin löysi paikkansa kesäkukkien tilalle ja valaisee nyt pimeneviä iltoja.
Parvekkeen harmautta jäi värittämään myös pinet kuuset. Nämä ostin jo viime syksynä parvekkeen piristykseksi ja ilokseni sekä hämmästyksekseni ne ovat edelleen voimissaan. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta yhtä hyvin.
Viimeiset elossa sinnittelevät pelargonian kukat nostin lasipurkkiin kaunistamaan keittiötä.
Tunnelmallista iltaa
-A
Ai niin, sain tänään postissa ihanan paketin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Syksyn kulttuuritarjonnan tutkailu osoittautui iloiseksi yllätykseksi tällaiselle joulufiilistelijälle. Tamperelaisia hemmotellaan joulun aikaan useammallakin klassikkotarinalla. Tampereen teatterissa esitetään karmivan ihanaa Dickensin Saiturin joulua ja Tampere-taloon saadaan puolestaan vierailijaksi Riian baletti Tshaikovskin Pähkinänsärkijän kera.
Näin kerrotaan esityksestä Tampereen teatterin verkkosivulla: "Dickensin rakastettu kertomus itsekkäästä ja läpeensä paatuneesta Scroogesta. Aattoyönä joulun henget ilmestyvät kummittelemaan kitupiikille hänen tekemistään vääryyksistä. Mutta onko ikuisen saiturin liian myöhäistä muuttua? Saiturin joulu on kaunis tarina hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta."
Saiturin roolissa nähdään Tampereella Ilkka Heiskanen.
Tampere-talon nettisivujen kuvaus baletista on osuva: "Perinteinen koko perheen joulubaletti Pähkinänsärkijä on monelle se ainoa oikea joulutunnelman tuoja. Tarinan päähenkilön Maria-tytön kautta katsoja pääsee kokemaan aattoiltaa edeltävää kihelmöivää jännitystä, malttamatonta odotusta ja jouluyön salaperäistä tunnelmaa. Riian baletin esittämä Pähkinänsärkijä täyttää talon sadunhohtoisella tunnelmalla."
Tiesittekös muuten, että Pähkinänsärkijää on esitetty jo 120 vuotta?
-edit- Anki kertoi kommentissaan, että myös lasten suosikit Viiru ja Pesonen seikkailevat jälleen Ahaa-teatterin Viirun ja Pesosen joulu -näytelmässä marraskuun lopulta alkaen.
Mukavaa päästä näkemään molemmat klassikot näyttämöversioina, niin monta kertaa ne on tullut jo telkkarista katsottua.
Tämän syksyn jouluelokuva tarjonnan avasi eilen illalla ihana Rakkautta vain. Nyt on kai siis virallisesti lupa aloittaa joulun mietiskely ja tunnelmointi. Minun joulufiilistelyni alkaa kaikessa hiljaisuudessa, oman mielen sopukoissa ja hieman myös täällä blogin puolella. Joulukuun lähestyessä levitetään jouluntuntua vähitellen sitten myös muualle kotiin ja lähipiiriin.
Lucian päivää on meillä Suomessa vietetty aina 1930- luvulta lähtien. Alkujaan Pyhän Lucian, sisilialaisen marttyyrin, muistopäivä tuli Suomeen Ruotsista, missä päivää juhlistettiin jo 1700-luvulla kartanoissa ja pappiloissa. Lucian päivän toivat Suomeen ruotsinkielisten emäntäkoulujen ruotsalaissyntyiset opettajat. Vähitellen juhlapäivän vietto levisi oppilaiden perheisiin ja sitä kautta muuallekin. Ruotsissa ensimmäiset Lucia-äänestykset ja kulkueet järjestettiin 1920- luvulla, Suomessa ensimmäinen Lucia-neito valittiin 1949. Sotien jälkeen Lucia-äänestyksistä ja -kulkuesta tuli hyväntekeväisyystapahtumia, joita järjestettiin ympäri maata.
Legendan mukaan Lucia surmattiin, kun tämä kieltäytyi luopumasta uskostaan. Toisen version mukaan Lucia uhrasi silmänsä ja lähetti ne kosijalleen, joka oli niihin kovin ihastunut. Neitsyt Maria antoi Lucialle uudet silmät, näin Luciasta tuli näkövammaisten ja sokeiden suojelija.
Lucia-neidon puku on puhtaan valkoinen, lukuun ottamatta punaista vyötä, joka muistuttaa marttyyrikohtalosta. Hiuksillaan hän kantaa puolukkaseppelettä, jossa on seitsemän kynttilää. Tämä valon lähettiläs kantaa kynttilää myös kädessään ja laulaa sävelmää Pyhä Lucia.
Tänä vuonna Suomen Lucia-neidoksi kruunattiin, muutama tunti sitten, Nora Peltola.
Tänään saimme vihdoin herätä ihanaan pakkasaamuun ja eilen illalla satanut lumikin on pysynyt maassa. Ensimmäisen talvisen päivän kunniaksi talkoilimme myytäviä ensi lauantaina pidettäviin Aamulehden joulumyyjäisiin.
Hyvässä seurassa on kyllä mukava puuhailla pidempäänkin. Tällä kertaa vältyttiin onneksi myös suuremmilta talojen romahduksilta ja palaneilta pellillisiltä. Useamman vuoden kokemus alkaa siis vähitellen näkyä jossain.
Lasten joulupusseihin askarreltiin myös tonttu-ukkoja, tällä kertaa vanhoista pullonkorkeista ja huovasta. Melkoinen tonttuarmeija saatiinkin aikaan.
Hetki sitten tein vielä illan päätteeksi taikinan omiin piparkakkuihin. Taikina saa odotella jääkaapissa huomiseen saakka. Itsenäisyyspäivä on minulla perinteisesti ollut pipareiden leivonta päivä. Taikinan resepti on joskus aikoinaan napattu lehdestä ja sillä syntyvät maailman parhaat piparit. Samalla reseptillä on leivottu meillä niin kauan kuin muistan.
