17.12.

Muutto sekä pidempään jatkunut työjakso ovat pistäneet tämän syksyn kuviot uusiksi ja monta syksyistä perinnettä on jäänyt väliin. Olen monena, monena syksynä matkannut joulukorttitalkoisiin kotipuoleen, mutta tänä vuonna työt estivät joulun alla reissaamisen. Tämän vuoksi omienkin joulukorttien askartelu ja lähetys jäi aivan viimetippaan. Mutta nyt ne ovat viimein kuorissaan ja matkalla uusiin osoitteisiin. 

Olen kasvattanut joulutunnelmaani korttiaskartelujen lisäksi tänään myös lahjaostoksilla mm. Tampereen joulutorilla. Jälleen kerran tori on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka. Kurjasta säästä huolimatta kojujen myyjät jaksavat hymyillä ja ihanat tuoksut tuovat veden kielelle. Omia suosikkejani ovat paahdetut mantelit, saksalaiset rahkamunkit sekä suklaalla kuorrutetut omenat. Torilta löytyy myös paljon ihania käsitöitä. Lisää torin tarjonnasta ja tapahtumista voit käydä kurkkaamassa täältä.

Mukavaa iltaa!

-A

3.12.

Kodin joulutunnelman luovat mielestäni jouluisten leivonnaisten tuoksut, kynttilät, musiikki ja vuosien varrella kertyneet rakkaat joulukoristeet. Joulukuusi tietysti kruunaa kodin joulun lähempänä aattoa. Ennen joulukuusen sisälle tuontia voi nauttia kasveista hieman pienemmässä mittakaavassa. Itse olen ihastunut tänä vuonna valkoisiin joulukukkiin. Valkoinen on perinteisen punaisen rinnalla raikas ja sopii hyvin liittoon vihreän kanssa.

Kuva täältä

Kuvatäältä

Ritarinkukat ovat yksi ehdottomista suosikeistani. Sen suuret kukat ovat suuruudessaan ja yksinkertaisuudessaan näyttäviä.

 

Kuva täältä

Kuva täältä

Valkoiset joulutähdet ovat vähintäänkin yhtä kauniita kuin punaiset sisarensa. Valkoisia tähtiä löytyy omasta asetelmastanikin, jossa ne ovat saaneet seurakseen sypressin. Myös joulukaktukseni yllätti minut iloisesti tekemällä valtavasti nuppuja, toivottavasti ne jaksavat myös aueta.

 Piparkakkujen tuoksuista iltaa toivottaa
-A

31.11

Ja niin vierähti syksy. Joulukuu yllätti minut tänä vuonna ihan täysin. Tähän on osasyynä niin gradu- kuin muuttostressikin, mutta eniten syytän ulkona vallitsevaa harmautta. Ei vaan tunnu jouluiselle, kun lumi ei ole massa. Onneks pakkasukolla on vielä muutama viikko aikaa löytää tiensä perille. Havahduin joulun tuloon vasta eilen, kun Valkeakoskella keskellä kirkasta päivää vastaan käveli puolitusinaa pukkia. Mihin lie olivat rekensä unohtaneet...

Illalla sitten kaivelin kotonakin esiin ensimäiset joulukoristeet sekä -valot ja niin vain joulutunnelma alkaa ottaa kodista vallan. Tänään iltapalaa syötiinkin jo järin joulunpunaisissa tunnelmissa.

Rauhallista ensimäisen adventin iltaa

-A

Ajatus..

... joulusta hiipii vähitellen mieleeni, kun lokakuu kolkuttelee ovea. Syksy on ollut hektinen uusinen töineen ja opiskeluineen, eikä helpotusta juuri ole näkyvissä. Iltojen pimetessä on kuitenkin pieniä hetkiä aikaa rauhoittua ja mietiskellä. Ja kuinka ollakaan mietteet vievät joulun tunnelmiin.

Kuva ja tekstipätkä kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

 "Vain pieni nyyti, se joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa.

Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat

yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.

- Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi ujosti.

- Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska,

 sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu, kun se tulee?

- Sehän on täällä, nyyti mutisi ja istuutui sukulaisineen lumeen.

Saako katsoa? Teillä on ihmeellisen kaunis kuusi.

- Ja noin paljon ruokaa, sanoi joku sukulaisista uneksien.

- Ja oikeita lahjoja, sanoi joku toinen sukulainen.

- Olen uneksinut koko elämäni ajan, että saisin nähdä tämän läheltä, nyyti lopetti ja huokaisi.

Tuli hiljaisuus. Kynttilät paloivat rauhallisessa yössä liikkumattomin leikein.

Nyyti ja sen sukulaiset istuivat aivan hiljaa. Saattoi tuntea, miten he ihailivat ja kaipasivat,

se tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ja lopulta Muumimamma siirtyi lähemmäksi 

Muumipappaa ja kuiskasi:

-Eikö sinunkin mielestäsi?

- Niin mutta jos, muistutti Muumipappa.

- Joka tapauksessa, sanoi Muumipeikko. 

Jos joulu suuttuu, voimme ehkä pelastautua kuistille.

Sitten hän kääntyi nyytin puoleen ja sanoi:

- Olkaa hyvät, kaikki on teidän.

Nyyti ei voinut uskoa korviaan. Se meni varovasti kuusta kohti, 

ja sen jäljessä tuli koko rivi sen sukulaisia

ja ystäviä tuntokarvat hartaudesta väristen.

Niillä ei ollut koskaan ollut omaa joulua."

Tove Jansson

Jouluisia ajatuksia teillekin.

- A