tiistai 20. joulukuuta 2016

Helppo ja nopea muistaminen oppilaille

Opettajien joka jouluinen päänvaiva on se, miten muistaa omia oppilaita joulun aikaan. Kun pikkuoppilaat eivät jouluisin saa todistuksia, eikä perinteisiä joulupussejakaan enää jaeta, haluan muistaa oppilaitani jouluna jollain tapaa. Viime jouluna oppilaani saivat lumiukkosoppa-pussit. Tämä syksy on kuitenkin ollut kiireinen, eikä muistamisten askarteluun ollut käytettävissä kuin pieni hetki. 


Idea kortteihin syntyi, kun löysin kaupasta pussillisen "joulukolikoita". Suklaanapit päätyivät tonttujen mahoiksi.


Toivotus ja tonttu on piirretty liitutussilla. Tämä oli helppoa ja hauskaa liukuhihnahomma. Jokainen kortti on kuitenkin personoitu nimellä ja taitaa tontuissakin hieman variaatioita olla. 


Muutama aamu vielä ja sitten hetki lomailua.
-A

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luokan joulu

Kun on tällainen joulupöhkö kuin olen, ei töissäkään kukaan voi välttyä joulupuuhista. Luokassani on tänä syksynä puuhailtu yhtä jos toistakin jouluista. Tässäpä muutama idea teillekin:


Yhteinen joulukuusi rakennettiin vihreistä lumihiutaleista ja perinteiseen malliin askarreilluista huopasydämistä. Talvisen puun koristeet on koottu pakkauspehmusteista ja rautalangasta, mukaan pujotettiin myös kimaltavia massapalloja.


Tämän vuoden joulukalenterin kokosin huovalla päällystetyistä pilttipurkeista. 


Kauniit kranssit on askarreltu paperisuikaleista ja kertakäyttölautasista.


Ikkunalautaa koristavat vanhoista lankarullista tehdyt pikkutontut. Päät tontut saivat puuhelmistä ja lakit neulosputkesta.


Joulukuun kulumista seurataan yhteisen joulukalenterin ohella myös tonttujen lyhenevistä lakeista ja pukkien parroista. 

Iloista päivää!
-A

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukortit

Mihin tämä joulukuu aina katoaa? Vaikka kuinka aikaisin aloittaisi jouluvalmistelut, havahtuu liian usein siihen, että apua viikon päästä on jo aatto. Joululahjat on hankittu, kuusi tilattu ja koristeet aseteltu esille, mutta kuusenjalka uupuu, ruokalista ei ole vielä valmis ja muutama käsityökin vielä kesken... Myös joulukortit meinasivat jäädä viimetippaan.

Tämän vuoden korttien teemana olivat yksinkertaisuus, kierrätys ja kuuset. Kuusen mallin bongasin jo aikaisemmin syksyllä Pinterestistä ja vanhat kirjat ovat peruja lakkautetusta kirjastosta. 




Jos kaipaat vielä joulupuuhaa, voi erilaisia ohjeita paperikuusiin kurkata vaikkapa täältä, täältä tai täältä.





 Rauhallista neljännen adventin iltaa
-A

tiistai 6. joulukuuta 2016

6.12.

Itsenäisyyspäivään liittyy varmasti jokaisella omat perinteet ja tavat. Meillä niihin kuuluvat pipareiden leipominen Tuntemattoman sotilaan pyöriessä taustalla ja illalla tietenkin Linnan juhlien katselu hyvän syötävän kera. 


Tänä jouluna päätin kokeilla perinteisten pipareiden ohella jotain uutta. Herkulliselta kuulostava Kinuskikissan ohje löytyi Tähtien tuiketta -blogin kautta. Pikkuleipien salaisuutena ovat anis ja kardemumma sekä päälle ripoteltu valkosuklaa, joka paahtuu uunissa kivan karamellimaiseksi. Hyviähän niistä tuli, ainakin tällaisen lakritsidiggarin mielestä. Anis ei jyrää pipareissa liian voimakkaasti, mutta antaa niille silti mukavasti omaa makuaan.

Vapaapäivänä ehdin katsella kotona myös hieman enemmän ympärilleni ja huomasin, että ikivanha joulukaktukseni kukkii jälleen uskollisesti. Kaktus rukka unohtuu aina hyllyn päälle syksyisin vietettyään kesän ulkosalla. Rutikuiva multa ja nuupallaan olevat oksat eivät paljasta kasvin kukkimisaikeita, mutta niin se vain joka vuosi yllättää kymmenillä nu,puillaan. Kaktus on alkujaan kukkinut valkoisilla kukilla, mistä lie johtuu tämä värin muutos punaiseen päin. 


Juhlapäivän kunniaksi toin kotiin myös valkoisen leikkokimpun ja joulukukkien ehdottoman suosikkini: jouluruusun. 




Hyvää itsenäisyyspäivää!
-A

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukuu ja Salaisen jouluystävän toinen paketti

Niin ne sitten saapuivat, joulukuu ja Salaisen jouluystävän toinen paketti. Toinen hiipi vähän varkain ja joulukalenteriakin väsäilin vielä viimeisenä mahdollisena hetkenä (siitä lisää toisella kertaa). 


Toisesta saapui ilmoitus viestillä ja kovin iloisella ja odottavaisella mielellä kävin paketin noutamassa. Sain postista mukaani ison pahvilaatikon ja jännitys oli suuri, kun sitä lähdin avaamaan. Pienen pettymyksen kuitenkin koin, kun paketin sisältä paljastui ensimmäisenä musta muivipussi, eikä joulupaperia kuten olin ajatuksissani toivonut. Ensimmäisen ihanan paketin jälkeen tuntui hieman siltä, että jouluystävälleni oli tullut tämän paketin kanssa kiire, eikä ulkoasua tai tervehdystä oltu mietitty lainkaan. 

Paketin sisältö oli kuitenkin mukava yllätys. Muovipussin alta paljastui suklaata, kaunis puinen koriste, joka saattaa päätyä kuusen sijaan kaulakoruksi joulun juhlia ilostuttamaan. Jouluista suihkusaippuaa, servettejä ja kipollinen kynttilöitä. 


Kiitos siis salainen jouluystäväni, olisitpa paljastanut tässä viimeisessä paketissa hieman enemmän itsestäsi. 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikonloppua teille kaikille!
-A

maanantai 28. marraskuuta 2016

Vaikeaakin vaikeampi pikkujoululahja

Olen varma, etten ole ainut, joka tuskailee vuodesta toiseen pikkujoululahjojen parissa. Näin joulun alla meinaa iskeä paniikki siitä, mitä voisi hankkia pikkurahalla niin, että se sopisi työyhteisössä kenelle vain? Lahjan saajaa, kun harvoin tietää etukäteen. Joskus on teema: jotain r-kirjaimella alkavaa, jotain mikä liittyy 90-lukuun... Toisinaan taas sitten ei ja silloinkos vasta hankalaa onkin. Ja hankinta jää tietenkin viimetippaan...


Tänä vuonna emme vaihtaneet lahjoja pikkujouluissa, vaan jokaisella meistä on kahvihuoneessa oma sukka, johon ylläripaketti jaetaan. Hauska idea tämäkin, mutta se lahjan keksimisen vaikeus...Mitä kummaa voi hankkia alle kympillä, ruoka-allergiat huomioiden, ei suoraan naisille eikä miehillekään suunnattua? Ja vielä niin, että paketissa olisi jokin juju ja lahjalle tulisi myös käyttöä.

Oma pelastukseni ovat hyvällä huumorintajulla varustetut työkaverit. Tässäpä siis tämän vuoden paketin sisältö vinkiksi teille, jotka vielä kenties tuskailette saman ongelman parissa. 


Iloista viikkoa!
-A


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen adventti

Tässä vaiheessa vuotta huomaa taas kuinka nopeasti syksy onkaan mennyt. Ensimmäiseen adventtiin on valmistauduttu töissä joululauluin, kotona siivoten, ensimmäisiä joulukoristeita varastosta kaivellen ja ennen kaikkea tulevaa joulua fiilistellen. 


Hämyinen sunnuntaiaamu oli mukava aloittaa siivotussa kodissa, kynttilöiden loisteessa, kun ulkona hipsuttelee hiljalleen lunta. Telkkarissa pyöri mikäs muukain kuin Rakkautta vain.

 

Tuo elokuva kestää kyllä monta katselukertaa ja on joka kerta samaan aikaan sekä hauska että koskettava.   


Eteisen senää koristaa ensimmäinen itselle ostettu joululahja: vanha koulutaulu, jollaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Sopiva tuli vihdoin vastaan Kädentaidot-messuilla, eikä ostopäätostä tarvinnut pohtia pitkään. Muutama viikko sitten ostamani amaryllis aukaisi nuppunsa juuri sopivasti adventiksi ja on niin kaunis.


Tänään aukesi myös ensimmäinen adventtikalenterin luukku ja mikäs muukaan sieltä paljastui kuin kynttilä ;)

Tunnelmallista adventin iltaa
-A